Anna Leena Härkönen Livres

kosmetiikan ihanuus – riitelemisen aakkosia – muistoja Pariisista – geenit vai sattuma – seksi taiteenlajina – pitkääkö miehen ja naisen ymmärtää toisiaan? - Anna-Leena Härkönen kertoo ujostelemattoman itseironisesti elämästään ja ajatuksistaan. Samalla hän roimii yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä ja paljastaa totuuksia ennakkoluulojemme takana. Kirjan kahdeksantoista kirjoitusta on julkaistu aiemmin Image-lehden kolumneina.

Terävän humoristinen romaani iskee siekailematta uuvahtaneen avioliiton kipupisteisiin. Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan – turhaan. ”Kulta, nyt ei ole hyvä hetki.” Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset. Missä vaiheessa hehku lopahti, ja he alkoivat puhua toisilleen kuin potilaat: ”Mites sun niskat?” Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

Akvárium lásky, třetí román finské spisovatelky a herečky Anny-Leeny Härkönen, je příběhem mladého páru, kde na rozdíl od většiny podobných příběhů od samého začátku všechno klape - kromě sexu. Hlavní hrdinka Sára nemůže dosáhnout milostného vyvrcholení, a z toho se pak odvíjejí další problémy a peripetie, až k překvapivému rozuzlení. Tato 'zpověď dítěte sexuální revoluce' je přitažlivá nejen svou bezprostřední upřímností, ale také nadhledem, jejž si snad poněkud tragikomickou situací zachovává.

Romaani naisen elämän suuresta solmusta - tarina täynnä hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Kolmekymppisen Astan aviomies on lähtenyt tiehensä, ja Asta matkustaa jouluksi lapsuudenkotiinsa. Siellä hän saa vastaansa perheen rakkauden, jolla äiti aikoo parantaa tyttärensä erosurun. Äidin ja tyttären läheisyys paljastuu kuitenkin näennäisyydeksi, todellisten tunteiden pettämiseksi. ”Anna-Leena Härkönen on taitava. Julma komiikka syntyy tahattomista töksäyttelyistä.” - Helsingin Sanomat

Entä jos nuoruuden nostalgiset kesämuistot ovatkin harhaa?Kesän alussa Tuija saa kirjeen Sailalta. Tuijan ”varaäiti” Enni on huonossa kunnossa ja sisarukset ovat päättäneet järjestää hänelle 80-vuotisjuhlat. Edellisestä vierailusta on kulunut kymmenen vuotta, Ristinojalla vietetyistä nuoruuden kesistä vielä pitempään. Vaikka Saila on yhtä nauravainen kuin ennenkin ja naapurin Villen huulet kiihkeät, moni asia on muuttunut. Mummola on purettu, Enni makaa sairaalan sängyssä, Ristolle maistuu enemmän viina kuin elämä.Kun Tuija ja siskokset asettuvat saman pöydän ääreen, nostalgisen kesäparatiisin kulissit murenevat. Heinän tuoksuun ja kesäöitten kuulauteen sekoittuu tummia värejä. On annettava todellisten muistojen tulla, vaikka ne tekevät kipeää.The Flower photos of the front and back covers/Kukkien kuvat: Getty ImagesThe Photos of the back flip/Liepeen kuva: Irmeli JungCover Image Artist/Kansi: Anu Ignatius

Saara, eine angehende Literaturstudentin, findet nicht zu sich selbst. Weil sie ein Bild von Sex und Liebeserfüllung in sich trägt, das ihr von Büchern, von Radio und Fernsehen eingehämmert wurde, verspürt sie in ihrem Liebesleben nur ein kurzes Gefühl von Nähe, dann wieder Leere und Niedergeschlagenheit.

Eine finnische Küchenphilosophie: Es ist sicher nicht das vielseitigste Kochbuch, aber bestimmt das unterhaltsam- ste! Die Härkönen geht wie immer direkt zur Sache, auch wenn sie über das Essen schreibt. Anhand von 42 Rezep- ten und 687 Gedanken gewährt sie Einblick in ihren lu- kullischen Kosmos, philosophiert über finnische und internationale Küche und damit verbundene Un-Sitten. Ein menu d’ amusement, das nicht nur Löffelschwingern mundet ... »Ich interessiere mich also fürs Kochen. Außerdem denke ich gern an Essen, gucke mir gern Fotos von leckeren Gerichten an, diskutiere gern über dieses Thema und klaue in Restaurants Speisekarten. Ich gehöre jedoch nicht zu den Leuten, die zwar die ganze Zeit über Essen reden, aber nicht essen. Ich spreche von Essen und ich esse auch.«

Fínska spisovateľka napísala svoj prvý román Zbraň na zabíjanie býka (Häräntappoase) ako 17-ročná. Hlavnou postavou je 16-ročný Allu. Plánuje letnú dovolenku so svojim priateľom. Ale mama mu zariadila voľno inak, má navštíviť ich početné príbuzenstvo. Allu ani netuší aké nezabudnuteľné leto prichádza.